lauantai 29. syyskuuta 2012

Pullamössö piilosilla

Sori vaan, jos tulit täältä nyt sitten jotain motivaatiota hakemaan.

Sanotaan se nyt suoraan. Muutamat viime viikot olen oikeastaan mennyt ihan vanhoilla höyryillä. Liikuntaa on tullut kyllä sinänsä ihan suunnitelmien mukaan, puolimara meni kivaan uuteen ennätykseen jne. Olen surffaillut vimmatusti kaikenmaailman ultramaratoneja, vuorijuoksuja sun muita haasteita ja löytänytkin sitä tätä sinänsä mielenkiintoista. Kaikenlaista näennäistä diipadaapavouhotusta aiheen ympärillä. Mutta jotenkin asiat eivät vaan  ole kohdallaan, vähän niinkuin menisi tahdistimen varassa. En ole mielestäni niin paljon kuitenkaan vouhkannut että tämä mitään ylirasitusta voisi olla tai mitään muuta hienoa syndroomaa. Ei tunnu kivalta, eikä napeksi. Väkisin, vanhasta tottumuksesta. Tuntuu vähän, että olen valepuku päällä, oikeasti olen laiska paska.  Ja nyt tässä viimeisen muutaman päivän aikana on oikeastaan alkanut vituttaa liikunta-asiat aika rankastikin. Pardon. Joojoo, kiinnostaa toki kyllä osallistua hienoihin ultra-mahti-seikkailuihin vaikka Himalajalle ja kyllä paikalliset humppalotkin on mukavia, mutta tätä normaalia viikottaista päivittäistä pakkoliikehdintää, tarkoitan kaikkea muutakin kuin läskimaijailuun liittyvää joka tarvii hoitaa jos mahtihommiin haluaa.

Lisäksi vituttaa sekin, että tämmöiset seikat vituttaa kun jollain täällä maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia. Pahoittelut vaan tuosta *ttu sanan käytöstä, erityisesti niille lukijoille jotka tuntevat minut ja ajattelevat että mitä se nyt oikein voi kauhistus.

Että semmosta. Mikään ei ole pielessä, mutta silti on. Saapa nährä, saanko itteeni niskasta kiinni vai oliko tää tässä. Tai ehkä tarttis päästää sieltä niskasta irti, ja koittaa antaa mennä vaan. *tanan pimeetäkinhän tuolla pihalla tätä nykyä on, että onnee vaan sinänsä niille jotka tässä nyt sitten jotenkin jaksaa iloita jostain. :)

ps. pienenä "positiivisena" yllätyksenä mainittakoon, että perheeseen tuli tänä viikonloppuna uusi älyttömän hieno vaaka, josta kävi ilmi että aiemmat mittaustulokset vanhalla höpöhöpö-arvotaan-arvotaan vaa'alla ovat sitten olleet rajusti alakanttiin. Nykyinen paino on noin 116kg, ei suinkaan 105kg. Tämä tarkoittaa sitä, että olen suorittanut sen triathlonin täysmatkankin reilusti yli 115 kiloisena. Onneksi vaaka valehteli, en olisi uskaltanut edes osallistua jos olisin tuon tiennyt. Projektin alun lähtöpainokin on syytä arvioida olleen luokkaa 145-150kg. Tämä on siis järjellä ajatellen ainoastaan positiivinen uutinen, koska se tarkoittaa sitä että tuolla olisi vielä ainakin vajaat 15kg ihraa pois heitettäväksi. Koska en kuitenkaan ajattele järjellä, niin todennäköisesti tämä on yksi osatekijä tässä kuplan puhkeamisessa. Olen huhkinut kolme vuotta kuin hullu, mutta olen edelleen obeesi. *ttu.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Mr. Bean ja Tampere puolimaraton 2012

Olen tyypillisesti myöhässä joka paikasta yhdestä viiteen minuuttia, tai vähintään minulla on kiire.

Niinpä tänäänkin vaikka Tampere on ihan vieressä, ja aikaa oli kaikin puolin hyvin, smurffailin aamun ympäriinsä ja löysin sitten itseni säntäämässä kiireessä koti-ovesta 10:28. Olin ajatellut olevani näihin aikoihin Laukontorilla parkkipaikkaa etsimässä. Vettä satoi kaatamalla, sujahdin autoon nopeasti mutta varovasti, jotta valmiiksi kiinnittämäni numerolappu ei repeytyisi. Ei repeytynyt! Nimittäin numerolappu oli unohtunut keitiönpöydälle. Palasin hakemaan sen. Vettä satoi kaatamalla, sujahdin autoon nopeasti ja varomattomasti, joten valmiiksi asentamani numerolappu repeytyi.

10:47 parkkeerasin autoni Hämeenkadulle, vain 100 metrin päähän lähdöstä. Kaikki paikat olivat vapaina. Onnittelin itseäni nerokkaasta pysäköintipaikan valinnasta ja marssin rinta pystyssä ylväästi Raatihuoneen portaiden eteen, jonka olimme sopineet kohtaamispaikaksi ystävieni kanssa. Heitäpä ei näkynytkään!

Satoi kaatamalla, joten astelin Raatihuoneen portaat ylös lipan alle sateensuojaan ja kiikaroimaan tuttujani. Pian pongasinkin ystäväni, jotka seisoivat tarkkailuasemastani katsoen noin viiden metrin päässä alaviistossa  suorittamassa reipasta aamujumppaa. Tässä vaiheessa putkinäköni laajeni, ja havaitsin että kaikki muutkin reilut tuhat puolimaraton-juoksijaa suorittivat reipasta aamujumppaa. Lisäksi, he katsoivat minun suuntaani kysyvästi, kuin lisäohjeita odottaen.

Korokkeella vieressäni, minusta n. 1.5 metriä vasemmalle seisoi timmissä kunnossa oleva blondi jumpaten suorastaan esimerkillisen taitavasti. Hetkisen ajattelin onnitella häntä taitavuutensa johdosta, mutta sitten syttyi lamppu! Tuo nainen lienee ohjelmaan kuuluvan alkulämmittelyn vetäjä. Tässä vaiheessa vallinnutta sielunmaisemaa maalailee varsin täsmällisesti tämä dokumentti:



Itse juoksu sujui tyystin ilman kommelluksia. Ensimmäiset yhdeksän kilometriä juoksimme samassa porukassa kavereideni kanssa. Meno oli leppoisaa, sade oli oikeastaan vain kiva, emmekä kaatuilleetkaan edes mukulakivillä, vaikka se oli ennakolta varsin todennäköistä. Maalissa olin aikaan 1:57:20. Se on uusi ennätykseni puolimaratonille ja vajaat 20 minuuttia nopeampi kuin aikaisempi ennätys. Tavoite kahden tunnin alittamisesta siis toteutui.  Painan nyt noin 105kg. Se on toki reilusti yli kolmekymmentäkiloa vähemmän kuin projektin alussa, mutta oikeastaan ajattelin vielä ihan tovi sitten että alle kahden tunnin ei yli satakiloisena puolimaraa jolkotella.

Minulla oli tänään jalassani  On Running Cloudrunner kengät, jotka ovat tehneet taikoja juoksulleni muutaman viime viikon aikana. Kirjoitan noista ihmekengistä ensi viikolla hiukan lisää.

www.endomondo.com

// n. 105 kg (~ -35kg).  (Edit 2013: Oikea paino tällöin oli jotain 115-120kg välillä, aiempi puntari oli turhan armelias) :)

torstai 13. syyskuuta 2012

Nyt vain 99!

99 päivää  jäljellä maailmanloppuun! Jipii! Se alkaa olla paremmin hahmotettavissa, kuin projektin alun 1129 päivää.


Helppo hahmotettavuus tuleekin  tarpeeseen, sillä vaikka teinkin itselleni pari viikkoa sitten harjoitusohjelman, on triathlon-haasteiden jälkeen jotenkin ollut hieman vaikeampi löytää sitä aivan viimeistä motivaation lähdettä.

Näiden 99 päivän aikana on suunnitelmissa vielä ainakin seuraavaa:

* Tampereen puolimaraton 23.9, jossa ensimmäistä kertaa ikinä aikatavoite: kahden tunnin alitus. (ks. raportti viime vuodelta).
Pirkan hölkkä 7.10., jossa tavoitteena kokea samanlaista juoksunautintoa kuin edellisinäkin vuosina (ks. . Pirkan Hölkkä 2011)
* Maailmanlopun maraton 20.12.2012. Jossain Tampereen seudulla. Pyritään lyömään reitti ja yksityiskohdat  lukkoon  Pirkan Hölkän jälkeen.
* Paino -6kg, se on nyt junnannut liki samoissa  lukemissa viimeiset pari viikkoa. Pudotus vaatii nyt skarppausta myös energian inputin säätelyn suhteen, koska liikunnan määrä on tippunut keskimäärin yli kymmenestä alle kymmeneen tuntiin viikossa. 

+ Mahdollisesti:
Rautaveden Maraton 3.11
-  maraton / muu pitempi juoksaisu jossain ulkomailla Ryanair-kohteessa.
-  huuman tonni 17.11. (Sisäsoutukisat Kotkassa, 1000m ja 5000m)

Ylihuomenna lennämme kaverini kanssa klo 18:00 Frankfurt-Hahn:iin, josta vuokraamme auton ja pärräämme 1.5 vuorokautta niin maan perusteellisesti ympäriinsä, alustavasti suurinpiirtein tällaista reittiä. Siellä luulisi aivojen resetoituvan viimeisiä pinnistyksiä varten.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Vali vali




Eilen olivat asiat vielä jotakuinkin hyvin, mutta tänään on kaikki ihan päin persettä! Aamulla kun otin munankeittimestä kananmunat pois, poltin käteni. Työhuoneessani ledivalokisko tippui päähäni, ja uudestaan myöhemmin iltapäivällä. En tajunnut eilistä Fingerporia. Lounassalaatti oli ihan hyvä, mutta söin myös berliininmunkin. Työtehtävän monimutkaisuus aiheutti migreenin. Verensokerin nousu  nukahtamisen. Kolmetoista minuuttia myöhemmin herätessäni luulin, että oli aamu ja olen taas myöhässä. Olin taas myöhässä. Kuulostin puhelimessa väsyneeltä. Suihkussa käydessäni lapaluu kramppasi.  Pyykkinarulta hakemani alushousut olivat vielä hieman kosteat. Lattialämmityksessä ei muuten olekaan mitään vikaa, olimme vain itse ottaneet sen pois päältä, kertoi asentaja. DealExtremestä tilaamani Gillette -piraattipartakoneenterät ovat tylsiä. Internetissä oli massiivinen palvelunestohyökkäys, joka ei ollutkaan massiivinen. Iskiakseenkin melkein sattui. Kaupassa ei ollut saatavilla broilerinfileitä, vain suikaleita. Luottokortti ei meinannut heti toimia, ei ollut muilla tänään ollut ongelmia. Kotoa autolla lähtiessä oli lämmin, mutta huoltoaseman terassilla  jo pirun kylmä. Harrilla oli takki, minulla ei.  Vaimoni luki lapsille Heinähatun ja Vilttitossun iltasaduksi 119. kerran. Yritin rootata poikani ZTE Blade -puhelimen ylikellotusta varten, mutta se olikin jo rootattu. Suonikohjut tykyttivät. Ostamani Secret Passion -tummasuklaa on kallista ja pahaa. Koiramme turkissa roikkuu kakkakikkare. Meillä ei ollut digiboksilla oikein mitään katsottavaa. Tämä blogin valituslista tuntui aluksi hyvältä idealta, mutta sekin kyllä lässähti sitten kohti loppua.








sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Dementiakävelyä ja vähän -juoksuakin

Tällä viikolla kävi  sitten niin,  että sekaannuin kahteen asiaan, joihin en koskaan aikonut kajota: sauvakävelyyn, ja mäkitreeniin. Lajit ovat siinä mielessä samankaltaisia, että toisessa unohdetaan laittaa sukset jalkaan, ja toisessa mennään samaa reittiä ylös ja alas.

Sovimme sauvakävelytoimintaan johtaneista yksityiskohdista eräässä internetin pikaviestintäpalvelussa. Varastin vaimon sauvakävelimet ja hyppäsin Saab-merkkiseen henkilöautooni. Kokoonnuimme illan hämärtyessä eräällä Lamminpään pururadan varrella olevalla parkkipaikalla. Seurueeseen kuului minun lisäkseni sauvakävelyasiantuntija Jason, sekä muuan erityisesti pakastepurkkien piilottamiseen ja löytämiseen suuntautunut henkilö.

Tampereen Mustavuori, korkeuseroa 69m
Eräässä aavistuksen jyrkemmässä ylämäessä puhisin närkästyneenä, että "ei nämä sauvat kyllä oikein hyvin pidä!" Jolloin sain kuulla, että niihin on sellaiset kumitapit ihan pantu päälle. Nekun otti pois, niin voi että ihanasti painuivat sinne puruun.

Sauvakävelimme reilun tunnin, ja kyllä se oli kivaa. Eikä siinä itteensä ees mitenkään hölmöksi tuntenut. Käsilläkin oli jotain "järkevää" tekemistä, toisinkuin normaalisti kävellessä jolloin yksi suurimpia ongelmia on sen miettiminen että mitä niillä käsillä tekisi. Lisäksi, kun oikein koitti harppoa pidempiä askeleita, niin kyllä erityisesti esim. takareidessä ja pohkeessa tuntui hyöryllistä vipinää. Kolmanneksi, sykkeet saa nostettua juuri sopivalle peruskuntoilutasolle ja vieläpä siten, että tuntuu että siinä heiluessa on ihan tekemisen makua, toisin kuin vaikkapa monasti hitaasti hölkkää jolkotellessa. No, eikai se auta kierrellä. Mukavaa se oli, ja saatan mennä toistekki!

Siinä sauvakävellessä kuitenkin miehinen itsetunto joutui koetukselle ja siinä määrin epävakaaseen tilaan, että muutamaa päivää myöhemmin paine jonkinlaisen urostelu-tyyppisen toiminnan suorittamiseksi oli kasvanut sietämättömäksi.  Ja kun aivan kätevästi saatavilla ei ollut autonrenkaita ja köyttä (siis suolla perässä hinattavaksi tietenkin!), niin menin sitten sinne  Mustallevuorelle.

Ei siitä sen enempää, kuudesti menin ylös ja yhtä monesti alas. Hikihän siinä tuli! Jatkossa voisi ehkä yhdistää nämä kaksi jaloa lajia, ja koittaa sauvasyöksymistä kyseisellä paikalla, eikä vähiten siksi, että meinasin useammin kuin kerran varsinkin rinnettä alas tullessa lentää perssiilleni.

Endomondo.com









lauantai 1. syyskuuta 2012

Hämeen Hölkkä 2012 - Operaatio Hiljainen Helmi

Koska raportti käsittelee Pirkanmaan Reservipiirien järjestämää tapahtumaa, pyrkimys tiettyyn sotilaallisuuteen.

Osallistuin tänään Hämeen Hölkkään, joka yritettiin järjestää minulta salassa jo 39. kerran. Ähäkutti, ettepä  onnistuneet! Täydellisestä mediahiljaisuudesta huolimatta ilmiantajaverkostoni sai vihiä siitä seikasta, että tällainen tapahtuma tullaan järjestämään Ylöjärvellä 1.9.2012 klo 12:00 alkaen. Päätimme ottaa asiasta selvää.

Classification: RESTRICTED.

Operaatio Hiljainen Helmi:  Hämeen Hölkkä 2012
'vanhimpia maassamme lähes vuosittain järjestettyjä kuntoliikuntatapahtumia.'  'sekä lähtö että maali ovat jo useamman vuoden olleet Lamminpään urheilumajalla. Paikka on Ylöjärvellä Teivon raviradan läheisyydessä. Maasto majan ympäristössä on hölkkään erittäin hyvin sopivaa kimmoisaa kangasmaastoa.' //  Lähde: Pirkan Reservipiirit / web-järjestelmä (No exact OS matches for host)

Jason Statham
Zero-hour -1h14min:

Jason Stathamiksi varsin usein luultu monipuolisen Special Weapons And Tictacs-koulutuksen saanut ystäväni  ilmoitti toteuttaneensa tehtävämme kenties kriittisimmän vaiheen onnistuneesti. Kaksi Etelä-Nokian Biisonit -seuran edustajaa oli huomaamattomasti solutettu lähtölistalle. Lienee sanomattakin selvää, että Jason juoksi numerolla 42. Materialisoiduimme tahoiltamme lähtöviivalle vain muutamia minuutteja ennen h-hetkeä.

Esiinnyimme tavallisina lenkkeilijöinä, muka hieman hermostuneesti vitsaillen ja ylikorostetun mahtipontisesti liikehdellen. Kuitenkin vain tehtävä ja sen onnistuneen läpiviennin vaativat yksityiskohdat, kellonajat ja kokonaisstrategia vilisivät syvällä harjaantuneissa mielissämme. Tätä olemme luodut tekemään. Tätä tahdomme tehdä. Suunnitelmamme nerokkuuden alleviivasi se, että lähtöviivalla  mukanamme oli myös Jasonin sisko. Hykertelimme itseksemme, kuitenkaan nerokkuudestamme suuremmin yllättymättä: siinä, ei mahdottomassa, tapauksessa että Biisonit olisivat kesken hölkän tulleet "diskatuksi", olisi yksi vahva oljenkorsi tiedustelutiedon saamiseksi vielä jäänyt jäljelle.

GUNSHOT! Sotilas- ja avaruusteknologiaan perustuvat kellomme kaiuttivat lähtölaukauksen lähes samanaikaisin äänimerkein. PIIP-PIIP-PIIP. Yksityistyiskohtia paljastamatta tehtävä suoritettiin, kuten tapoihimme kuuluu (Mission Completion Rate 100%)  täsmällisesti, päättäväisesti ja ennenkaikkea onnistuneesti, kuin action-replay luomastamme suunnitelmasta. Tietenkin. Niinpä olen nyt tässä elossa ja raportoimassa sen, että järjestävän seuran kuvaus on täsmällisen tarkka, ytimöiden yhteen virkkeeseen kaiken olennaisen. Liitän  kyseiset sanat executive summaryn ensimmäiseksi virkkeeksi.

Hämeen Hölkkä 2012 - reittikartta
Maasto on on hölkkään erittäin hyvin sopivaa kimmoisaa kangasmaastoa.
Juostu matka 20.2 kilometriä. Loppuaika 2h13min 24 sekuntia. Huolto pelasi. Sykkeet karkasivat, mahdollinen syy: liian kivaa. Ei henkilötappioita. Tapahtuma soveltuu erinomaisesti esim. Pirkan Hölkkään valmistavaksi harjoitteeksi. Voidan puhua jopa Pirkan pikkuveljestä - tai kaksosesta, molemmat hölkkätapahtumat syntyneet vuonna 1970. Mahdollisesti liian rento: sotilaallisuus?  Suositellaan toistettavaksi vuosittain. STOP.

Tapahtuman päätyttyä haihduimme tummissa autoissamme kahteen eri ilmansuuntaan, kuin irreaalinen pieru logiikan Saharaan.

Loput raportista vastavakoilun vaikeuttamiseksi kuvaviestein:
Alusta alkaen: puhdasta juoksunautintoa!

Hevoset reitin varrella eivät paljon välittäneet alemman juoksijalajin jumppatapahtumasta.




Löytyi kengänpohjaista 14.4 km kohdalla. Vihollisen juoni?






Maalissa.


ps. Mahdollisen maailmanlopun jälkeisen elämän varalta ilmoittauduin tänään tänne.  Ns. "hyvissä ajoin"