maanantai 4. joulukuuta 2017

Arnoldisaatio viikko 6/12 - fake it til you make it

Kuusi viikkoa  eli puolet Operaatio: Arnoldisaatiosta  on nyt takana. Punttisalihommat jäivät hieman  vajaaksi, koska flunssa pyyhkäisi koko perheen lävitse.


Flunssaviikko on hyvä hetki kirjoittaa positiivisesta itsensä sumuttamisesta. Se on minun metodini.

Kun joku homma on lyöty lukkoon ja suunniteltu, on oikeastaan kyse enää omien ajatusten häkkeröimisestä siihen uskoon:

a) että tämä on hyvä suunnitelma ja siksi siinä kannattaa pysyä
b) tämä mitä juuri nyt olen tekemässä kannattaa tehdä kunnolla, ja se
c) mitä äsken tein, tuli tehtyä vähintään yli odotusten.
d) kävipä lopulta miten tahansa, niin se on hyvä juttu.

Koska, kun näin tekee, homma on tuomittu johtamaan positiviiseen lopputulokseen, jopa siinä tapauksessa että suunnitelman alkuperäinen tavoite ei jostain syystä toteutuisi.

Operaatio: Arnoldisaatiokin on etukäteen käsikirjoitettu 12 viikon jakso, joka voi vain onnistua.  Muistiin on käsikirjoitettu jäämään lukema selvästi parantuneesta voimatasosta, täyteen paisunut Arnoldization'o'meter ja kuva Conan barbaarista. Epäonnistumista ei ole käsikirjoitettu.

12 viikkoa on melko pitkä riipaisu, mutta kuitenkin vielä sellainen, että on helppo hahmottaa se, että jokaisella päivällä on merkitys.

Viikot pilkkoutuvat päiviksi, ja päivät tunneiksi. Yritän ajatella samoin jokaista  hetkeä, vaikkapa liikunnan kyseessä ollessa juoksulenkkiä tai salikertaa. Siis, että se meni todella hyvin, oikeastaan yli odotusten, vaikka joku voisi nähdä saman asian toisinkin.

Se, miten vaikkapa punttijunppaan keskittyy, tekee kunnolla,  muistijälki lihaksissa, hermostossa ja päässä, se kaikki on kytköksissä siihen, kuinka hyvän vasteen treeni tuottaa, mihin uskoo nyt seuraavaksi pystyvänsä ja miten pää ja keho edelleen prosessoi asian seuraavana yönä. Päivien ja viikkojen mittaan hyvä kertautuu.

Otetaan kaksi tismalleen samanlaista jamppaa, jotka tekevät saman asian. Toinen toteaa "olipa paska ja turha asia", kun taas toinen että "vau, menipä hienosti". Jälkimmäinen loikkii päivästä viikkoon kunto kohisten eteenpäin, ja se toinen ei loiki. Se on ihan niin yksinkertaista.

Linkkaan lopuksi sekalaisen kasan löyhästi aiheeseen liittyviä juttuja.

Optimism Stabilizes Cortisol Levels and Lowers Stress
Are You Losing Muscle Because Of Cortisol?
Visualize for more muscle size (Muscle & Fitness)
Psychological Determinants of Whole-Body Endurance Performance
How to Grow Stronger Without Lifting Weights (Scientific American)
Practice with Sleep Makes Perfect: Sleep-Dependent Motor Skill Learning (Science Direct)
Sleep and the Time Course of Motor Skill Learning (PubMed)
Is Muscle Strength All In Your Head (Men's Fitness)
You Can Classify Words in Your Sleep
Mind Muscle Connection (Bodybuilding.com)
Why strength depends on more than muscle

Seeing is believing - believing is seeing (in to the future).

perjantai 1. joulukuuta 2017

Proof of Matrix: Exhibit A.

Aloitan vähintään yksiosaisen blogikirjoitussarjan, jossa tuon julki vuosien mittaan keräämäni kattavat todisteet siitä, että elämme matriisissa.  Johtavien tiedemiesten ja aihetodisteiden valossa se on kaikkein todennäköisintä.

Matriisissa tietokonesimulaation pääprosessin asetukset määrittelevät alempien tasojen prosessien reunaehdot,  niiden voimavarat sekä fyysisen ja psyykkisen potentiaalin.  Ihminen on yksi mikrotason prosessi.

Jokaisen prosessin toimintaa ohjaa alituisesti päivittyvä valvonta-algoritmi, joka syöttää tietoa maailmankaikkeuden säännöistä. Jotta simuloinnissa olisi järkeä ovat algoritmit oppimiskykyisiä. Esimerkiksi kunkin ihmis-prosessin ajonsa aikana kokemat havainnot säätelevät käsitystä vallitsevasta maailmankaikkeudesta.

Tämän lisäksi on kiinteähkösti koodattuja pääsääntöjä kuten painovoimaa, ilmanvastusta, massaa ja kiihtyvyyttä, atomirakenteita ja kemiallisia reaktioita.

Jotta simulaatio palvelisi tarkoitustaan, matriisi ruokkii ja tasapainottaa itseään tuottamalla vakiosyötteitä.  Ne kattavat valtaosan kunkin instanssin kaikista aistihavannoista ja elämänkokemuksista joiden pohjalta käsitys itsestä suhteessa ympäristöön muodostuu.

Ihmisen fyysinen suorituskyky on matriisin kokonaisuuden kannalta vain pieni yksityiskohta, mutta perhosefektin kautta sillä on järjestelmätason vaikutuksia.

Crossfittiä harrastava juoksijapoika näyttää siltä, kuin todisteessa A1. Ihminen katsoo juoksijaa ja arvioi oman  suorituskykynsä huomattavasti alhaisemmaksi, koska ei vastaa kuvaa. Näin voidaan tukea matriisin lähtöasetuksia, ja lisätä muutokseen hitausmomentti.

Exhibit A1 - vakiosyöte: Matriisin juoksijapoika ( (License: CC0 No Rights Reserved)

Ihmisen huomio hakeutuu automaattisesti erityisesti niihin syötteisin ja yksityiskohtiin, jotka parhaiten palvelevat kyseisen yksilön parametrisointia. Toisin sanottuna ihminen kiinnittää huomionsa siihen, mikä häntä kiinnostaa ja korostaa näiden havaintojen arvoa. Tämä piirre edelleen helpottaa aistivihjeen absorboitumista.

EXHIBIT A2 - vakiosyöte: Matriisiin jumppatyttö (License: CC0 No Rights Reserved)

Vahva keino käsitysten vakiointiin on ns. reference-stacking. Tässä menetelmässä ympäristöään tarkkailevan henkilön havaintokenttään tuotetaan kerralla suuri joukko standardisoituja referenssi-prosesseja jotka ovat näennäisesti yksilöitä mutta kuitenkin noudattavat samaa kaavaa. Ihmisten välinen dynamiikkia tuottaa myös automaattista reference-stackingia,  esimerkiksi  triathlon-seuran toiminnassa. Tällöin korostuvat process-collaboration -tekniikan edut, jossa yksilöt vaihtavat keskenään tietoa ja muodostavat auto-standardisoituvan alijoukon.

Exhibit A3: kuvassa syötetään tieto siitä, että tällainen on maratoonarin ulkomuoto. Tarkkaileva prosessi luulee luovansa itse yhteenvedon tilanteesta, vaikka todellisuudessa se on etukäteen laskettu.  Menetelmä on erityisen tehokas parametrimurtojen ennaltaehkäisyssä.  Eikö ole hämmästyttävää kuinka samanlaisia kaikki maratoonarit ovat.

Exhibit A3 - ReferenceStacking: matriisimaratoonareita (License: CC0 No Rights Reserved)

Joskus kuitenkin käy niin, että yksittäiselle prosessille ei kyetä tuottaman riittävästi tai riittävän laadukasta vakioivaa syötettä. Tällöin  prosessin käsitys siitä, mikä on fyysisesti mahdollista, voi poiketa merkittävästi alkuparametreistä.

Erityisen hankalaksi tilanne muodostuu, jos oppiva algoritmi eli henkilö saa käryn simulaation toimintalogiikasta. Tällöin yksilö voi  ryhtyä määrätietoisesti valikoimaan ja itse tuottamaan lisää aistiärsykkeitä, jotka edelleen eskaloivat poikkeavuutta.

Exhibit A4: Jabba The Hutt 
Exhibit A4:n mukainen prosessi on nähty täysmatkan triathlonilla, Skotlannin nummilla sekä juoksemassa maratonia noin 40 kiloa painavan rinkan kanssa.


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Guinnessin rinkkamaraton-ennätykset vertailussa

Viime vuonna minulle selvisi liikuntaelämäni tavoite. Viime vuonna kaavailemani aikataulu on hiukan muuttunut, mutta tavoite on sama. Haluan juosta Guinnessin ennätykset myös 80 paunan ja 100 paunan sekä lopuksi 40 paunan rinkan kanssa. Nautin rinkkajuoksun haasteesta ja se sopii minulle täydellisesti, sekä fyysisesti että henkisesti.


Omien tavoitteiden saavuttamisen lisäksi minua motivoi ajatus siitä että siirrän nämä  erikoisjoukkojen sotilaiden, palomiesten ja kansainvälisen tason ultra-juoksijoiden nimissä olevat ennätykset ihan tavallisen keski-ikäisenä liikuntaharrastuksen aloittaneen ahmimishäiriöisen nörtin nimiin.

Jokainen 20 paunan (9.1 kg) lisäys muuttaa juoksun luonnetta. (Linkit nykyisiin rinkkamaratonin Guinness-ennätyksiin:  20 paunaa, 40 paunaa, 60 paunaa, 80 paunaa ja 100 paunaa)


Yksi tulos pistää erityisesti silmään. Shogo Mochizukin Tokyo Maratonilla armeijan täyspakkauksen painoisen  (18.2 kg) rinkan kanssa juoksema tulos on vain 10 minuuttia hitaampi kuin Mike Ellicockin hallussa oleva tulos, vaikka repun paino tuplaantui kahdestakymmenestä paunasta neljäänkymmeneen.

Maagiset 40 paunaa

Vuoteen 2015 asti 40 paunan ennätys oli Lee Rileyn hallussa ollut 04:01:17. Sitten ensin Junyong Pak (vuoden 2013 American Ninja Warrior,  2xToughest Mudder) tiputti ajan 3:12:57 ja Shogo Mochizuki (Trans Japan Alps Race reittiennätyksen halitija) juoksi samana vuonna vielä kuusi minuuttia nopeammin aikaan 3 tuntia 6 minuuttia 16 sekuntia.  Vuoden 2015 jälkeen on yritetty, muttei onnistuttu. 40 paunaa lienee se kutkuttavin taakka siksi, että täyspakkausta vastaava paino vetää puoleensa armeijataustaisia juoksijoita ja muita hihhuleita kuin hunaja pörriäisiä.

Hyödynsin Runteqin tulevaa tuotettaan varten tekemää työtä, ja laskin kunkin ennätysmaratonin vaatiman tehontuoton olettaen että juoksutekniikka pysyisi samana ja juoksija painaa 117 kg (minun nykyinen painoni).


40 paunan aika nousee esiin kovimpana tuloksena.

Me painavampien rinkkojen kanssa juosseet emme ole käyttäneet läheskään yhtä paljon tehoa etenemiseen.  Siis todennäköisesti, koska olemme painavampia ja ehkä absoluuttisesti ajatellen voimakkaampia, olemme tuottaneet jopa enemmän tehoa kuin keveämmän rinkan kanssa juosseet, mutta me olemme kuluttaneet tehosta suuremman osan johonkin muuhun.

Shogo taitava ninjajuoksija, Läskimaija kömpelö rymistelijä

Vaikka juoksija kevenisi 117 kilosta yhdeksäänkymmeneenviiteen kiloon, on tarvittava wattimäärä silti huima, jos hyötysuhde ei parane.


Siihen, kuinka nopeasti pystyy juoksemaan vaikuttaa tehontuotannon lisäksi se, miten taloudellista juoksu on. Toisin sanottuna, jos tekniikka on surkea, on mahdollista kuluttaa vaikka megawatin tehotuotannosta suurin osa  pomppimiseen ja jarrutteluun rullaavan etenemisen sijaan.

Tekniikka ratkaisee, ei voima.

Tulokset heikkenevät voimakkaasti rinkan painon lisääntyessä varmaankin nimenomaan siksi, että juoksijan tekniikka murenee. Ainoastaan Mochizukin 40 paunan tulos eroaa joukosta.

40 paunan tulos eroaa joukosta

Avain 80 ja 100 paunan ennätysten haltuunottoon on, että tekniikka pysyy loppuun asti kasassa paremmin  kuin nyt voimassa olevissa ennätystuloksissa.   Minäkin pystyn kyllä juoksemaan  tovin kovaa vauhtia raskaankin rinkan kanssa, mutta noin tunnin jälkeen tekniikka sortuu ja juoksu muuttuu askel askeleelta epätaloudellisemmaksi laahustamiseksi.

... mutta tekniikan ylläpito vaatii voimaa

Ratkaisu on lihaskunto ja iskutuksen sieto. Niiden on oltava sellaisella tasolla, että se mahdollistaa kelvollisella tekniikalla etenemisen koko maratonin ajan. Runteqin juoksutekniikkamittarin tuleva versio tulee näitä projekteja varten kuin tilauksesta, toivon sen avulla pystyväni seuraamaan juoksutekniikan muuttumista, ja löytämään hetken jolloin se tapahtuu.

Vaikka painavampi rinkka on juoksullisesti erilainen haaste kuin vaikka 20 kiloa kevyempi, arvelen, että vierailu raskaissa 80 ja 100 paunan rinkoissa vaaditaan, että vuonna 2019 voin realistisesti tavoitella myös 40 paunan ennätystä.


Suunnitelma on ensin tänä vuonna kasvattaa voimavarat ensin huippuunsa, ja sitten keventää omaa painoa 15-20 kiloa.  Vuonna 2019 opettelen sitten juoksemaan kevyenä keijukaisena yli puolet keveämmän rinkan kanssa mieletöntä vauhtia. Vuonna 2020 poistan ehkä rinkan  selästä ja pomppelihdin ympäriinsä lailla helium-pallon.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Tähtäimessä Helsinki City Maraton 2018

Edellisessä jaksossa tapahtunutta: Vantaan Maraton 2017: The Revenge of the Axe Murderer.

Heti Vantaan Maratonilta palattua minulla on ollut sellainen olo, että haluan yrittää uudelleen, mutta paremmin valmistautuen. Ennen Vantaan maratonia tuli takaiskuja harjoittelussa, ja kaikkiaan juoksuharjoittelu kasaantui liian lyhyellä aikavälille.

Vantaalla asiat sujuivat tilanteeseen nähden yllättävän hyvin. Koska harjoittelussa jäi paljon jossittelua, olen kuitenkin iloinen siitä, että Guinnessin ennätys ei rikkoutunut.  Voin harjoitella monilla tavoin paremmin kuin viimeksi ja pääsen näkemään mitä se se vaikuttaa.

Helsinki City Maratoniin 19.5.2018 on nyt kuusi kuukautta.

 SpaceX Rocket Launch (CC0 Public Domain)

Ainakin nämä asiat tulevat olemaan erilailla:
  • vajaat viisi viikkoa sitten alkanut Operaatio: Arnoldisaatio, voiman ja liikkuvuuden parannus 
  • laajempi ja kestävämpi  peruskunto 
  • fiksumpi juoksuharjoittelu
  • kirsikkana kakun päälle olin Vantaan maratonilla melko paksussa kunnossa. Helsingissä tilanne on sen kummemmin pusertamatta ihan toinen. Olen oppinut ajatusmallin joka tekee ahmimattomasta elämästä helpompaa. Jos painan Helsingissä esim. 108 kiloa 115 sijaan, niin... No, kannettavana on  silloin 7 kiloa vähemmän.

Pidin Vantaan maratonin jälkeen kuukauden taukoa juoksusta.  Juoksutauon aikana alkanutta lihaskunto-projektia on jäljellä vielä kahdeksan viikkoa, siihen rinnalle lähtee nyt kevyesti juoksut käyntiin.


Suunnitelmassa on  samaa kuin viime vuonna, mutta nämä asiat on eri lailla:
  • aikaa maratoniin  on enemmän, määrää ei tarvi nostaa nopeasti.
  • aion lisäksi pyöräillä melko paljon ja uida jonkin verran jotta myös kesäkuun lopussa Lahden Ironman 70.3 sujuu kivasti.  Peruskestävyys on siten paremmalla pohjalla kuin Vantaalla.
  • aloitan  pidemmät juoksulenkit vasta 10. viikolla, sitä ennen teen pidemmät treenit pyörällä ja soutaen. 
  • pitkien lenkkien välissä aluksi kolme viikkoa, lopuksi kaksi. 
  • ylipäätään aion juosta vain silloin ja sen verran  että olen edellisestä juoksusta niin palautunut, että jokainen juoksu vie jotain osa-aluetta eteenpäin. 

Helsingissä tulee luultavasti olemaan kuumempi ja siksi rinkan kanssa hankalampi juoksukeli kuin Vantaalla, mutta olen silloin niin paljon paremmassa kunnossa että se ei haittaa.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Arnoldization: 33 % complete.

Neljäs viikko ja kolmasosa Operaatio: Arnoldisaatiota on takana. Olo on huikean hyvä, ja mieliala jotakuinkin yhtä päättäväinen kuin Conanilla tuossa alla. Ihan kuin rinkan kanssa juostessa, minusta tuntuu että minut tarkoitettu siirtelemään raskaita asioita. Mieli on iloinen siitä, että löysin tämän sentään nyt tässä vaiheessa elämää.

Conan the Barbarian
Ylä-asteella saavuttamani leuanvetoennätys oli muistaakseni kolme leukaa. Sen ja nykyhetken välissä on ollut noin 30 vuotta, jona aikana en ole saanut itseäni tangossa edes nytkähtämään. Ei ole siis yhtään hullumpi tunne, kun 116 kiloisena ja 44-vuotiaana on elämänsä parhassa kunnossa. 11 leukaa! En olisi ikinä uskonut.


Muutoinkin palaset tuntuvat loksahtelevan paikalleen.

Kyykky on ollut minulle suuri mysteeri, mutta nyt siinäkin on alkanut tuntua liikerata luontevalta. Homma on helpottunut olennaisesti, kun ymmärsin että minun voimantuottoani kyykyssä haittaa kenties eniten rajoittunut liikkuvuus. Nyt kun olen aloittanut slaavikyykkiä työpäivän aikana ja lämmitellä kyykkymäisesti salilla, niin jopa on eri hommaa. Painot ovat vielä minun kokoiselleni pienet, mutta ei minulla ole mihinkään kiire.

Ajan kulua mittaava Arnoldization'o'meter ja A-FACTOR ovat edenneet toistaiseksi rintarinnan, mutta ei kai se sentään loppuun asti voi näin mennä? Se selviää parin kuukauden kuluttua.

perjantai 17. marraskuuta 2017

Taistelu on ohi.

Tein äsken pienen muutoksen blogin alkukuvaukseen, joka muuttaa kaiken.

Ennen

Viimeiset neljä viikkoa  on olo ollut helppo, mukava ja vaivaton.  Sitten hoksasin, että pääsen sinne mihin haluan, kunhan pidän huolen siitä että olo on hyvä.  Se onnistuu mm. syömällä riittävästi, riittävän usein ja monipuolisesti. Ei taistelemalla.


Nyt

Taistelua tarvittiin alussa, kun muutos lähti käyntiin, mutta nyt tuo ajatus vain pitää minut taistelumoodissa jossa on sisäänrakennettuna ajatuksena ääripäitä, voittoja ja tappioita. Lopullista voittoa ei niin saavuteta. Ajattelen ahmimishäiriön rippeitä nyt ikäänkuin guerrilla-sissi joukkona, joka on ajettu vuorille.  Maasto on sille tuttua, sota ja taistelu. Taistelu on sille syy elää. Niitä viimeisiä pesäkkeitä on pirun hankala sieltä sotimalla loppuun asti nujertaa.  Mutta kun guerrillat ajan saatossa tajuavat, että taistelun äänet ovat kauan sitten lakanneet, ja että täällä on aika mukava olla, sulautuvat hekin vaivihkaa osaksi kokonaisuutta.

Taistelu on ohi, tervetuloa.


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

OPERAATIO: ARNOLDISAATIO

Subject: Operaatio Arnoldisaatio | From: Operaatiokeskus | To: Läskimaija 

Sinun tehtäväsi Läskimaija, kun päätit ottaa sen vastaan, oli toteuttaa huippusalainen kaksitoista viikkoa kestävä voimailuohjelma OPERAATIO: ARNOLDISAATIO noudattaen sekä KATAKRIN että CIS Critical Security Controls ohjenuoria sekä äärimmäistä mediahiljaisuutta. Kuin maailmalta eristetyssä petrimaljassa treenaat robottimaisen tunteetta Operaatiokeskuksen harmaapukuisten miesten tarkkaan hioman protokollan mukaisesti kuin kone. Lopuksi raportoit sotilaallisesti tulokset. Tämän piti olla Operaatio: Arnoldisaatio.  Olemme nyt kuitenkin saaneet tietoomme, että olet mesonut innoissasi sosialistisissa medioissa jo melkein ensimmäisestä päivästä alkaen.

Tottahan se on. Alunperin ajattelin, että pidän pientä taukoa täältä blogista, ja vähän somestakin. No, siinä kävi nyt kuitenkin niin että olen taas enemmän innostunut nyt käynnissä olevasta projektista kuin oikeastaan mistään aikaisemmin. Taas kerran.

EXHIBIT A, TOP SECRET CLASSIFIED TRAINING PROTOCOL
Olen aloittanut kuntosaliharjoittelun oikeastaan vasta tänä vuonna.  Tänä vuonna olen tehnyt enemmän punttihommia, kuin koko aiemmassa elämässäni yhteensä.   Tämä kaikki lähti siitä, kun viime vuoden vaihteessa Perttu haastoi minut FireFit-projektiin. Tavoitteena oli saavuttaa pelastusopiston kuntotestin vaatima lihaskunto 112 päivässä.  Se tapahtui, ja punttisalikipinä syttyi.  Rinkkajuoksuharjoittelun alettua huhtikuussa, kävin kyllä edelleen punttisalilla, mutta en kuitenkaan voinut yhtäaikaa panostaa täysillä sekä  rinkkajuoksuun että punttiin. Koko ajan teki vähän mieli enemmän punttia.

Olen monesti ajatellut, että juoksuharrastuksen ja sitä aloittavan ihmisen mielen välissä on aluksi kuin iljettävän hajuinen, upottava luotaantyöntävä suo, joka sattuu, inhottaa ja ällöttää. Tuntuu käsittämättömältä, edes kyetä ymmärtämään, miten hullu ihmisen pitää ollakaan tykätäkseeen juoksusta.  On melko mahdotonta järkiperustein vakuuttaa sellaista ihmistä juoksun ihanuudesta, jolla on suo vielä päässään.

Minulla oli tällainen suhde myös punttisaliin. Itseasiassa tuntuu, että suo oli vielä suurempi, pahanhajuisempi ja upottavampi kuin juoksussa. Mutta, nyt olen tullut sen yli. Nyt ymmärrän.

Nyt 12 viikon aikana annan sisäisen Arnoldini kuoriutua. Tuskin maltan odottaa, mikä on A-FACTORini tammi-helmikuun vaihteessa projektin päätyttä ja ARNOLDIZATION'O'METERin saavutettua 100%.

Se tunne, kun tuntee voimistuvansa, se on ihana.