lauantai 15. heinäkuuta 2017

Monty Python ja opas Guinnessin ennätykseen.

Vantaan maratonilla 60 paunan (27.21 kg) aikaan 4:34:32 juoksemani maraton on nyt virallinen Guinnessin ennätys: Fastest marathon carrying a 60 lb pack. Aiemmin voimassa ollut Toru Sakurain ennätys parani viitisen minuuttia.



Etukäteen ajattelin, että kuvassa käsissäni pitelemälläni sertifikaatilla ei ole juurikaan merkitystä. Ajattelin,  että oikeasti merkityksellisiä ovat vain päätös ryhtyä projektiin, harjoittelulenkkien hyvät ja huonot hetket, ystävien apu ja lopulta onnistunut maraton. 

Näin olisi ehkä ollutkin, jos sertifikaatti olisi putkahtanut automaattisesti, kunhan ennätysjuoksu on juostu.  Mutta tosiasiassa itse rinkkamaraton ja siihen harjoittelu oli paljon selkeämpää ja johdonmukaisempaa kuin Guinnessin ennätyksen virallistaminen. 

Se on elämäni Monty Pythonmäisin kokemus.

2.5.2016 Jätin hakemuksen, jossa kerroin haluavani yrittää ennätystä Vantaalla 8.10.2016

87 päivää kului... mitään ei tapahtunut.

28.7.2016 Tiedustelin, että onkohan hakemukseni käsittelyssä? Milloin saisin ohjeet, jossa ohjeistetaan ennätysyrityksen dokumentointi ja tarvittavat todisteet.

18 päivää myöhemmin... sain vastauksen, että ohjeet on nyt lähetetty sähköpostiini. Tämä pitikin paikkansa, sähköpostissa oli yleisohjeet ennätyksen dokumentoimiseksi. Ne olivat hyvin epäselvät. Ohjeissa puhuttiin dokumenttinimistä, joita ei löytynyt sivustolta. Löysin valtaosan tiedoista kuitenkin Googlettamalla.  Koska ohjeet olivat epämääräiset esim. siltä osin mitä osia suorituksesta tulee videoida, päädyin siihen että parasta olisi videoida koko suoritus. Onneksi Juha Nurmela, Juuso Ala-Tuuhonen ja Fredrik Fors lupautuivat työntämään koko maratonin kärryjä, joihin on kytketty kamera.

8.10.2016 Vantaan Maraton ja onnistunut ennätysyritys.  (Haastattelu maalissa)

10.11.2016 Syötin todisteet  Guinnesin järjestelmään. 

12.12.2016 Tiedustelin, millä aikataululla todisteet käsitellään?

42 päivää myöhemmin...

23.1.2017 Sain vastauksen, että todisteet käsitellään "prosessin mukaisessa aikataulussa".

Sain selvitettyä itse, että "prosessin mukaan" todisteet käsitellään 8 viikon, eli 56 päivän kuluessa. Saisin vastauksen siis todennäköiseti tammikuussa.

50 päivää myöhemmin...... ei vastausta...

14.3.2017 Laitoin järjestelmään viestin, että nyt on kulunut jo 13 viikkoa ihan viimeisestäkin todistetäydennyksestä ja varmistelein että onhan tiedot menneet perille.

24 päivää myöhemmin...... ei vastausta...

7.4.2017 Laitoin järjestelmään viestin: nyt on kulunut jo 17 viikkoa,  tulevatkohan viestit perille?

11 päivää myöhemmin...... ei vastausta...

18.4.2017 Laitoin järjestelmään viestin: nyt on kulunut pian 19 viikkoa, teenkö jotain väärin?

Aloin menettää hermoni. Kaikki viestintä oli ohjeistettu käymään käyttäen todistejärjestelmää, mutta etsin muita keinoja. Twitterin kautta sain yhteyden Guinnessin community manageriin. Hän lupasi laittaa viestin Records manager -tiimille, ja selvittää miksi mitään ei tapahdu.

6 päivää myöhemmin.

24.4.2017 Sain vastauksen Records managerilta: Race director statement ei kelpaa, dokumentti EI SAA OLLA Guinnesin witness-dokumentille tehty. Sen pitää olla virallinen race directorin tekemä lausunto. Lisäksi pyydettiin toimittamaan Schedule 2 ja 3 -nimiset dokumentit joista en ollut ikinä kuullutkaan.

Yhtäkkiä minulle selvisi, että saamien todisteohjeiden lisäksi järjestelmään oli syötetty tarkat nimenomaan minun ennätystä koskevat ohjeet. Kukaan ei vain olla muistanut kertoa niistä minulle. Olin saanut sähköpostissa vain geneeriset ohjeet. 

No Schedule 2 ja 3 dokumentit olivat selvät. Niillä piti vain todistaa, että Guinnesilla on oikeus käyttää kaikkia minun ja muiden tuottamia materiaaleja (esim. kuvia ja videoita) kaikessa viestinnässään.  Sain allekirjoitukset dokumentteihin Ikäheimon Heidiltä ja muilta kuvaamassa olleilta.

Sain myös uuden Race Director lausunnon Harri Mannermaalta. Tuntui naurettavalta, että VIRALLINEN dokumenttipohja ei käy, vaan pitää tuottaa vapaasanainen oma dokumentti. No, sain sen silti Harrilta.

2 päivää myöhemmin

26.4.2017 Yritin toimittaa todisteet mutta Guinnesin järjestelmä meni jumiin, en voinut lisätä uusia todisteita.

Pyysin avaamaan todisteväylän uudelleen.

6 päivää myöhemmin sain viestin, että todisteita voi taas lisätä.

3.5.2017 Todistejärjestelmä taas käytössä, lähetin heti korjatut todisteet.

9 päivää myöhemmin...mitään ei tapahtunut. pyysin kiiruhtamaan todisteidein käsittelyä koska prosessi oli jo kestänyt kohtuuttoman pitkään.

12... päivää myöhemmin...

23.5.2017 Sain Guinnesilta viestin, että tällä hetkellä on valtavat jonot, ja siksi todisteiden käsittely kestää. 

Menetin hermoni totaalisesti. Mielestäni jonot ovat vain tarkoituksellinen keino saada ihmiset valitsemaan maksullinen todisteiden käsittely (500 euroa). On aivan naurettavaa, että esimerkiksi lähettämiini kysymyksiin, joihin voisi vastata noin minuutissa, käsitellään vain noin kerran kuukaudessa. Näin yksinkertainenkin kysymys siirtää hommaa aina kuukaudella. Jos jono oikeati haluttaisiin purkaa, sitä ei tosiaankaan käsiteltäisi näin. PRKL!

Laitoin viestin Community managerille, ja sanoin että lähetän tämän jutun medialle ja kerron miten ennätysprosessi oikeasti toimii ja että se oikeasti tähtää vain maksuttoman vaihtoehdon hankaloittamiseen. Guinnesin lupaus "kuka tahansa voi tehdä ennätyksen, ja se on ilmaista" on oikeastaan paikkaansa pitämätön höpölause.


23.5.2017 Myöhemmin illalla sain uuden viestin.

Todisteet on jälleen käsitelty. Race Director statement EI KELPAA edelleenkään. Sen pitää olla oraganisaation viralliselle dokumenttipohjalle tehty. Sen pitää olla ns. "letterheaded dokumenttipohja", siinä pitää olla organisaation logo jne muuten ei voida todistaa että dokumentti on virallinen.  Lisäksi on saatava Finisher certificate, jollaisen jokainen maratoniin osallistuja saa. 

HERNE meni entistä syvemmälle nenään. 

Suomessa useissa tapahtumissa ei saa finisher sertifikaattia. Vielä enemmän ärsytti letterheaded dokumentti. Sellaisia ei käytetä todistekappaleina missään. Vantaan maratonilla ei ollut tällaista virallista dokumenttipohjaa, eikä muuten ole yleensäkään Suomessa tai Eurooopassa tapana käyttää tällaisia todistamaan yhtään mitään. 

Ensireaktiona lähetin viestin: että pitäkääpä sitten tunkkinne. Logo dokumenttipohjassa ei ole mikään todiste, ja että finisher sertifikaatti ei myöskään ole mikään todiste. Annoin puhelinnnumeron, josta tulokset voi tarkistaa ja toistin aiemmin kertomani tiedon että tulokset ovat tarkistettavissa Result Service Finlandissa.

Lopulta taivuin ja tein ITSE virallisen näköisen dokumenttipohjan, ja kysyin Harri Mannermaalta onko ok käyttää sitä. 

LISÄKSI MINÄ ITSE tein finisher sertifikaattidokumentin, ja tiedustelin että onko Ok, että lähetän sen edelleen eteenpäin. 

Aivan naurettavaa, mutta jopa niin naurettavaa että nauratti vaikka otti päähän. Taas oli todisteet lähetetty. 

... 17 päivää myöhemmin ...

9.6.2017 Sain Guinnesilta viestin, että ennätystä ei voida hyväksyä koska ohjeissa selvästi kerrotaan että "the marathon you chose for the record attempt must be certified or sanctioned by the Association of International Marathons and Distance Races (AIMS) which the Vantaan Marathon isn't"

Häkellyin, mutta muistelin että eihän se nyt ihan näin mennyt.. luin Guinnesin materiaaleja.. ja löysin kohdan mihin Records manager viittasi, se meni näin: "the race must be an official qualifier for a World Marathon Majors (Tokyo, Boston, London, Berlin, Chicago, New York) or it must be certified or sanctioned by the Association of International Marathons and Distance Races (AIMS), the International Association of Athletics Federations (IAAF), the International Association of Ultrarunners (IAU) or the national athletics or running federation in the respective country where the race is being held, e.g. USATF (USA Track and Field) or UKA (United Kingdom Athletics)."

9.6.2017 Vastasin, että Vantaa maraton on Finnish Athletics Federationin alainen virallinen kilpailu ja täyttää siksi em. ehdon

... 12 päivää myöhemmin...

21.6.2017 Sain tiedon, että Race Director statement ei edelleenkään kelpaa. Senkin pitää olla letterheaded dokumentilla.

... tässä vaiheessa mikään ei enää yllättänyt. Race Director. Mannermaan Harri vastasi, että tee sinä virallisen näköinen dokumenttipohja, ja siirretään lausunto sille. Sen tein ja toimitin..

... lisäksi lähetin SULille kyselyn, voisivatko he todistaa Vantaan Maratonin kelpoisuuden. Lotta Hanski vastasi, ja sain SULilta lausunnon joka todistaa, että Vantaa Maraton on SULin alainen maratonmatkan kisa.

7 päivää myöhemmin..

28.6.2017 Sain tiedon, että ennätys on nyt virallinen Guinnesin ennätys.




JEE PRKL!  Ensin ajattelin, että ei enää koskaan uudelleen. Mutta sitten, tajusin että hetkinen...

... tämä ei tosiaan jää ainoaksi Guinnesin ennätyksekseni. Nyt kun olen vuoden verran opetellut, miten Guinnesin ennätyksiä tehdään, aion tehdä näitä sekä Guinness World Recordsin että omaksi ilokseni vielä lukuisia!

Tule tekemään ennätystä yhdessä: www.apurinkka.fi


tiistai 4. heinäkuuta 2017

100 päivää - sata pulloa punajuurimehua

Kun huomenaamulla herään, on jäljellä sata vuorokautta Vantaan maratoniin 14.10.2017.

Tulevien sadan päivän aikana juon joka päivä pullollisen Biotta-punajuurimehua.

Punajuurimehun akuutteja vaikutuksia on tutkittu jo melko paljon (viittauksia tutkimuksiin esim. tämän bloginkirjoituksen lopussa) ja muutaman päivän käytönkin vaikutuksia on seurattu. Tulokset ovat ihmisen hyvinvoinnin, suorituskyvyn ja rasituksesta palautumisen kannalta pitkälti posiitivisia (Kooste MTV.fi-sivuilla).

Olen vaihtanut sadan päivän suunnitelmastani muutaman sanan punajuuren vaikutuksia ehkä eniten tutkineen Andew Jonesin kanssa. Etukäteen ei ole tiedossa, että pitkäaikainenkaan punajuuren käyttö liikakuormittaisi jotain elintä  perusterveellä ihmisellä.

Näin pitkää käyttöä ei ole tiettävästi kuitenkaan koskaan tutkittu, ja sen takia turvallisyyssyistä sekä silkasta mielenkiinnosta käyn tulevina viikkoina verikokeissa, seuraavasti:

1. ennen punajuurikuuria
2. 5 päivää alusta
3. 10 päivää alusta
4. 30 päivää alusta
5. 50 päivää alusta
6. 100 päivää alusta

Cityterveys.fi - aktiiiviliikkujan paketti
Verikokeeksi valitsin Cityterveyden aktiiviliikkujan tutkimuspaketin. Se antaa osviittaa niin monesta suunnasta, että poikkeamien pitäisi tulla esiin.

Tulevina viikkoina saan siis Exceliin lisää naputeltavaa ja 18 uutta käyrää veriarvioista.

Vähintään yhtä paljon tai ehkä enemmänkin kuin pöllöily puhtaan hörhöilyn ja liikuntatieteen välimaastossa minua kuitenkin innostaa se, että nuo sata punajuurimehupulloa konkretisoivat  matkan huomisesta Vantaan maratoniin, jossa juoksen uuden Guinnesin ennätyksen 80 paunan rinkan kanssa. 

Se ei tunnu ollenkaan mahdottomalta urakalta ja tavoitteelta, kun sen näkee satana pullona silmien edessä.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Juosten Nuorgamista Senaatintorille 30 päivässä

Ystäväni Jupe  lähtee huomenna klo 10 juoksulenkille.

Jupe juoksee 30 päivässä Norjan rajalta Nuorgamista Senaatintorille Helsinkiin. Matkaa kertyy 1365 kilometriä. Se tarkoittaa reilua maratonia per päivä.

http://www.suomi100juoksu.fi/
Matkaan lähtevät Juhan lisäksi Ari Aaltonen, Julian Aull (Saksa), Markku Heino, Janne Korvela, Eija Krok, Heli Lehtinen, Jyrki Leskelä, Mikko Liukka, Mikko Perttula, Sami Putkisaari, Rebekah Thomas (USA), Mira Viden, Marianna Zaikova.

Neljätoista juoksijaa ja neljätoista erilaista polkua huomenna alkavaan juoksuun. Minusta huikeinta tässä hommassa on se, että joukko on sekalainen. Ei todellakaan paperilla mikään tietyn saman yhtälaisen koulutuksen saanut Royal Marines Commando -joukko.  On Markku, jolla on omien sanojensa mukaan "vararengas vyötäröllä", takaperin ja alasti maratoneja juokseva Jupe jolla on ykköstyypin diabetes, seikkailujuoksija Marianna Zaikova, keittiömestari Ari ja yksitoista muuta omaa itseään. (ks.  Markun ja Eijan haastattelu (mtv3.fi), Markku ja Jupe Mikko Peltolan haastattelussa (areena.yle.fi), Arin haastattelu (Helsingin uutiset), Jupen haastattelu (Länsiväylä-lehti)

Oikeastaan ainoa asia, joka juoksijoita yhdistää on yhteinen päämäärä ja hurja tahto.

Tätä menoa kannattaa seurata!

Jupella ja ystävällään Mikko Liukalla, eli SataSammakoilla on mukanaan Coach4Pro:n tarjoama GPS-seuranta. Parhaiten pysyt kärryillä tilanteesta seuraamalla herkeämättä Satasammakoiden Facebook-sivua.

Jupe pyysi taannoin vinkkejä ja ideoita asioista, joilla selviytyä vaikeista tilanteista ja nostaa tunnelmaa. Sanoin Jupelle, että jos minusta olisi ollut miestä Suomi 100 -juoksuun olisin tehnyt tämän:  "Tilaa pizza kuin Dean Karnazes. Suoraan juoksusta tien päälle. Maksu ja syönti juoksua keskeyttämättä. "

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

19 viikon ohjelma: maraton 80 paunan (36.3kg) rinkkaa kantaen

Ennen kesäkuun alkua olen juossut vain vähän.  Juoksukilometrejä kertyi tammi-toukokuussa keskimäärin alle kymmenen per viikko.  Lihaskunto on ehkä parempi kuin koskaan, mutta juoksussa ja aerobisessa kunnossa on siis rutkasti parannettavaa.

VO2-max / Peter Jansen 
Vantaalla 14.10.2017 tavoitteeni on juosta  Guinnessin maailmanennätys maratonilla 80 paunan (36.3 kg) rinkkaa kantaen. Nykyinen ennätys on 5h 43 min  24 sekuntia.

Neljä kuukautta on passeli aika trimmata aerobinen kunto ja juoksulihakset maraton-vireeseen. Näin uskon aiempien kokemusten ja esim. oheisen kaavion perusteella. Viime vuotisesta runsaasta rinkkajuoksusta on varmasti apua, sen olen huomannut jo nyt. Haluan kuitenkin kehittää tarvittavan kunnon varman päälle, hitaasti kiiruhtaen ja välttää vammat.

Tutkin kevään mittaan erilaisia löytämiäni harjoitusohjelmia, mutta päätin lopulta tehdä harjoitusohjelman itse. Olen nyt seurannut ohjelmaa kolme ensimmäistä viikkoa.

Harjoitusohjelma
Juoksu:

- kolme peräkkäistä kovenevaa viikkoa
- neljäs viikko kevyt, paluu edellisen jakson alkutasolle.
- määrän kasvu 10% viikossa
- viikolla 15. maksimi-kilometrit: 111 km.
- määrä laskee neljän viimeisen maratonia edeltävän viikon aikana. Rinkka-kilometrien osuus kuitenkin kasvaa.
- yhteensä 19 viikon aikana reilut 1200km.
- ilman rinkkaa pyrin juoksemaan mahdollisimman rennosti ja hyvällä tekniikalla vauhtia väkisin kahlitsematta. Kokemuksen mukaan rinkkajuoksu nostaa  myös rinkattomien juoksujen tehoa, vauhtia ja muuttaa hieman askellusta.

- rinkan paino nousee viidessä portaassa lopulliseen 37 kiloon:
23 kg - 25 kg - 30 kg - 33 kg  - 37 kg.

- rinkkakilometrien osuus nousee alun 15 prosentista päätyen 75%:een viikon kilometreistä. Prosentuaalinen osuus kasvaa kolme viikkoa peräkkäin, joka neljäs viikko kevyempi (paluu jakson alkutasoon). Maksimi-viikolla juoksen 67 kilometriä rinkan kanssa.

- ensimmäiset 8 viikkoa suhtaudun rinkkajuoksuun kuin painoharjoitteluun. Rinkkalenkit ovat melko lyhyitä.   Tarkoitus on totuttaa lihakset portaittain ja lisätä voimaa. Viikon lyhyemmät rinkkajuoksut koostuvat noin 30 sekunnin vedoista, joiden välissä 3 min palautus.

-  yksi rinkkajuoksuista viikon pitkän lenkin päätteeksi.

viikosta 9 alkaen rinkkajuoksujen pääpaino siirtyy kestävyyteen,  juoksen viikon pitkän lenkin rinkan kanssa, mieluiten jossain juoksutapahtumissa.

Pää:

- kunkin kolmen viikon kovenevan jakson päätteeksi on loppumonsterin kaltainen harjoitus, joka konkretisoi tiedon siitä että kunto on noussut taas uudelle tasolle.

Näin neljän vuorenhuipun ylityksen jälkeen saavutan riittävän kunnon ja varmuuden siitä, että onnistun ennätysjuoksussa.


Oman vivahteensa tähän projektiin tuo se, että harjoittelen parhaani mukaan, mutta lähden ennätysjuoksuun ainoastaan, jos toinenkin tavoite toteutuu:

Minun on kerättävä 14.10.  mennessä 4270 kahden euron kolikkoa lahjoituksina Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Se on 8540 euroa.

4270 kahden euron kolikkoa painaa ennätysjuoksussa tarvittavat 36,3 kiloa (80 paunaa). Tämä on tavallaan pääsylippuni ennätysyritykseen.

Tällä hetkellä kasassa on vasta 1300 euroa, mutta uskon että tavoite toteutuu, kunhan pääsen rinkan kanssa juoksemaan tapahtumiin ja kertomaan keräystavoitteestani.

» Voit osallistua Apurinkka-keräykseen tästä.


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Löysin angstioksennuksesta kultahipun

// Olin jo nukkumassa, mutta ajattelin kerrankin nousta ja kirjoittaa talteen ajatuksen joka tuli mieleen juuri nukahtamishetkellä. Katsotaan aamulla oliko tässä mitään. En oikolue.

Loukkasin 17. huhtikuuta niskaani punttisalilla ja siitä alkaen kaikki on mennyt liikunallisesti päin persettä. Ei se normaalia elämää suoraan mitenkään haittaa, mutta hartiat ovat olleet siitä asti jotenkin tunnottomat ja sama tunne leviää reisiin asti. Juokseminen tuntuu hermoissa jotenkin erilaiselta. Luulen, että vika on oikeasti vain päässä. Todennäköisesti olen vain laiska pullamössöpaska, sen puolesta puhuu sekin, että pystyin kuitenkin juoksemaan Helsinki City Runin kun oikein halusin. On siinä ollut vähän työkiireitäkin ja pientä flunssaa ja osin oli tarkoituskin keventää. Ei nyt kuitenkaan pitänyt tätä herätä kirjoittamaan.

Olen vihainen, lyhytpinnainen, pessimististinen ja tunteeton. Tällä viikolla olen mm. halunnut tuhota paikallisen kuntosalin talouden, koska he kehtasivat lähettää minulle perintätoimiston kautta maksumuistutuksen, kun olin unohtanut maksaa laskun. Olen uhannut Guinness World Recordsia negatiivisella julkisuudella, jos he vielä pyytävät mitättömiä muototäydennyksiä jo pian vuoden vanhaan ennätykseen. Olen vittuillut puhelinmyyjille, jotka tekevät vain työtään. Olen huutanut idiooteille, jotka eivät tajua mitään. Hermostun kaikesta, ja olen pessimistinen.

Ja äsken keksin, minkä takia pidän liikunnasta ja miksi se on tärkeää.

Kun liikun olen määrätietoisempi, positiivisempi, iloisempi, luotan itseeni enemmän ja teen mielestäni hyviä asioita. Liikunta tekee minusta paremman ihmisen.


torstai 25. toukokuuta 2017

Painosta ja mielensäpahoittamisesta


Minulle on jäänyt viime vuonna Aamulehdessä olleesta jutusta yksi kommentti mieleen.  Se oli luultavasti päivystysvuorossa olevan mielensäpahoittajan kirjoittama ja lähinnä vittuiluksi tarkoitettu.

"... hän näyttää sellaiselta, jolle kilot tulevat takaisin. Myös painon pudottaminen liikunnan avulla huonontaa ennustetta."

Se on jäänyt mieleen siksi, että osaan samaistua tuohon kirjoittajaan.  Minulla oli tuollaisia ajatuksia joskus 15 vuotta sitten silloin kun istuin sohvalla peitellen mielestäni lihavaa olomuotoani tyynyllä.  Tuntui, että olen umpikujassa ja elämä on perseestä. Paino, paino paino.

Sittemmin  asiat ovat muuttuneet. Painan saman verran kuin 15 vuotta sitten mutta ajatukset ovat heittäneet häränpyllyä.

En tiedä oliko kommentoija yleisnero, vai päättelikö hän sen vain yksinkertaisesti vilkaisemalla lehtikuvasta kasvojeni luita.

Minulle tulee kilot todella helposti takaisin.  Minulla  on ahmimishäiriö ja geenieni puolesta reagoin voimakkaasti dieettiin, sekä plus- että miinuskaloreihin: olen high-responder to diet ja minulla on ahmimishäiriöön altistava CYFIP2-geeniPainoni vaihtelee 100 - 120 kilon välillä. Talvella enemmän kesällä vähemmän.

Mutta nyt tulee ero, jonka takia Aamulehden kommentin kirjoittajan elämä on ilmeisen angstista ja omani mukavaa.

Yle.fi / Vaakakapina
a) minulle on melkolailla samantekevää paljonko painan. Laihduttaminen on haitallista ja typerää, jos on ahmimishäiriöinen. Minulla paino tippuu pelkästään sillä, että syön kuusi kertaa päivässä hyvin ja siten minimoin ahmimiskohtaukset.

b) minulle ahmimishäiriöni on nykyään supervoima, ei sairaus. Pystyn esim. maratonilla vetämään sisään energiaa missä muodossa tahansa ja kuinka paljon vain.

c) en häpeä ahmimishäiriötäni,  ulkomuotoani tai painoani.

En liiku pudottaakseni painoa, enkä edes yritä pudottaa painoani. Itselläni liikunnan ja painonpudotuksen samanaikainen yhdistäminen ei ole edes onnistunut. Silloin kun liikun paljon, paino tuppaa nousemaan.

Liikun siksi, että se on mielestäni mahtavaa. Suhteeni ruokaan avaa minulle  mahdollisuuksia, kun voin esim. ajatella juoksevani maratonin 33,6 kiloisen rinkan kanssa. Minusta minut on melkein luotu sitä varten.

Yle/Vaakakapinan Eve Mantu jututti minua ahmimishäiriöstä. Kuuntele tästä.



tiistai 23. toukokuuta 2017

Maraton kantaen 80 paunan (36,3 kg) rinkkaa.

Helsinki City Runilla minulla syntyi ajatus, mitä haluan tehdä ja miksi.

Ensin tajusin, että nautin juoksusta paljon enemmän rinkka selässäni kuin ilman sitä. Kun minulla on taakka selässäni, tehtävä on selvä: "Minun pitää kuljettaa tämä maaliin." Jouduin Helsingissä vastaamaan useasti kysymykseen: "Mitä sulla on siellä rinkassa?" Vastasin monella eri tapaa. Kotimatkalla ymmärsin, että rinkassani ovat motivaatio ja syy juosta.

Synapsit napsuivat villisti mutkitellen mutta vääjäämättömästi siihen pisteeseen, että löysin itseni kyhäämästä web-sivua osoitteeseen http://www.fatventure.com/rinkka/:

Apurinkka-keräys, tilanne 23.5.2017
Vantaalla 14.10.2017 juoksen maratonin kantaen rinkkaa, joka painaa 36.3 kg. Sen verran painaa 4270 kpl kahden euron kolikkoja, eli 8540 euroa.

Nykyinen ennätys 5 tuntia 43 minuuttia 24 sekuntia on vuodelta 2016 ja englantilaisen Michael Barkerin nimissä. Michael on taustaltaan kommando Britannian Royal Marine's joukoissa ja tällä hetkellä palomies Lontoossa.

Minä olen ahmimishäiriöinen IT-nörtti.

Viime vuonna Vantaan maratonin ennätysyritykseen  60 paunan / 27,2 kg kanssa valmistautuessani huomasin, että rasituksen määrä lisääntyy eksponentiaalisesti ja erityisesti viimeisten kilojen kanssa.

Uskon silti, että pystyn alittamaan nykyisen ennätyksen. Pystyn, koska minulla on syy.

Voin onnistua juoksussa, mutta vaikka tekisin aivan kaikkeni keräyksen edistämiseksi, en voi saavuttaa tavoitetta yksin.

Osallistumismaksuni juoksuun on 8540 euroa. Minun on saatava tuo summa lahjoituksia SPR:lle kasaan 14.10. mennessä, jotta lunastan lähtöluvan.

Tämä on siis joukkuelaji.  Tarvitsen lahjoitusten lisäksi rutkasti apua sekä vinkkejä siihen, miten tehdä Suomen Punaisen Ristin tukeminen vieläkin helpommaksi ja kiinnostavammaksi yksityisille ja yrityksille.

Katso keräyksen tilanne ja lahjoita täältä. Täytä SPR:lle lahjoitusta antaessa nimesi, jos haluat nimen näkyville ennätyksen tekoon osallistuneiden listaan.