lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ergomaraton 22.4. Löylyn terasseilla Helsinkimme Hernesaaressa

Tänään soudettiin sisäsoutumaratonin SM-kilpailu Helsingin Hernesaaressa Löylyn terasseilla ja minun ei olisi pitänyt osallistua.

Ei olisi siksi pitänyt osallistua, että loukkasin maanantaina niskanikaman kyykätessä typerän kokeilun ja huolimattomuuden seurauksena. Mitään fataalia siellä ei ole, mutta rusahti, ruhjoutui ja mahdollisesti okahaarake hieman vaurioitui.

Ei olisi siksi pitänyt osallistua, että ilta ja yö meni korjatessa harrastesivusto www.geocache.fi palvelinta levyrikkojen jäljiltä, ja sain nukuttua 3 tuntia.




Aamulla klo 08:15 löysin kuitenkin itseni pällistelmästä terassilta ohi lipuvaa Viking Linea ja Eiran rantaa.  Paikka ja ympäristö on aavistuksen epätodellinen. Miten voi olla näin mahtava saunarakennus tällaisella paikalla ja ihan tavallisten ihmisten saavutettavissa.  Messevää!

Tämä on nyt kuudes vuosi kun käyn näissä sisäsoutukilpailuissa, nimimuistini on surkea, mutta tunnen pärstästä useimmat soutajat. Soutajien huumori on ainutlaatuista. Erityisen hersyvää se on ergomaratonin alla. Sehän on nimittäin erityisen perseestä. Tämä tunnelma, ja meininki on varmaan iso syy miksi lähdin, vaikka ei olisi pitänyt.

Soudusta sen verran, että ensimmäiset 15-20 minuuttia sujuivat aika mukavasti.  Sitten ikäänkuin selkälihakset putosivat pois pelistä, ja niska kipeytyi eksponentiaalisesti lisääntyvin sykäyksin. Jatkoin vielä puoli tuntia ja lopetin.

Oli kiva lopettaa. Paikalle kurvasi ystäväni Harri, ja joimme kahvit. Kroissantit olivat isot, ja santsikuppi ilmainen. Jutustelimme niitä näitä keskenämme ja muiden soutajien kanssa. Santsikuppi oli ilmainen.

Paikalla oli myös suomalaisen Quiske Oy:n (www.rowingperformance.com) -ständi, kokeilumahdollisuus ja avainhenkilöitä. He ovat muuten Ergomaratonin, ja Keravan Urheilijoiden soutujaostonkin taustahenkilöitä, joita saan syyttää siitä että sisäsoutuharrastukseni lähti käyntiin.

Soudussahan on pitkälti kyse siitä, että soutajan tuottama teho välittyy oikeanlaisina aaltoina venettä eteenpäin vieväksi voimaksi.  Tekniikka on tosi tärkeää. Sitä voi riuhtoa hikisenä ja valtavin voimin kuin sarvikuono, mutta vene ei etene mihinkään jos sen tekee väärin. No Quiskeen tuote mittaa soututekniikkaa airojen ja penkkien kiihtyvyyden ja liikkeen perusteella.

Olen seurannut Quiskeen projektia sivusta ihan alusta alkaen, nyt näyttää hyvältä. Tuote toimii, ja antureiden käytöstä on tehty kiinnostavaa. Sisäsoutimen kahvaan asennetaan kännykkä, joka mittaa vedon ja näyttää live-tietoa. Penkkiin tuleva anturi asettuu kätevästi ProW-istuimesssa (pehmusteessa) olevaan lokoseen. Added bonus: perse ei puudu.

Kätevä setti. Surffaa ja ihmettele itte: rowingperformance.com






Jatkoimme minglausta ja pällistelyä Harrin kanssa vielä tovin. Mainitsinko jo, että santsikuppi on ilmainen.





Kannatti lähteä, vaikkakin soutu meni päin persettä.

Sillä kun ei nääs oikeastaan ole yhtikäs mitään väliä.  Näin ajattelin jo siinä soutaessa, että ei eipä oikeastaan muutenkaan ole mitään motivaatiota soudella loppuun kun ei kerta ole mahdollisuuksia kunnon vauhtiin, ja enintään paskon niskani pidemmäksi aikaa.  Saattaa olla, että kestävyysliikunnasta on minulta suurin hohto tietyllä tavalla mennyt, en ole aikoihin saanut perusteltua väkisin loppuun punnertamista.  En saa mitään siitä.  Maalissa palkintona olisi vain huono soutu ja vammat. Aiemmin sain, en osaa sanoa mitä, mutta jotain.

Paljon mukavammalta tuntui nytkin lopettaa kesken, ja keskittyä olennaiseen kuten kroissantteihin ja tsättäämiseen.  Jopa ilon ja hetkellisen älyn tunteita koin siitä päätöksestä.

Voi olla, että tulevaisuudessa mun juttu on enempi niskavammojen hankinta kuntosalilla ja näyttävät lyhyet pyrähdykset. Hoidetaan nyt kuitenkin ensten vielä yksi Vantaan maratoni hämmästyttävän kovaa vauhtia juosten tai hymyillen keskeyttäen.

Sisu & Tapperhet! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti