lauantai 12. marraskuuta 2016

Kumpi asettaa rajat: keho vai mieli?

Tein viime viikolla Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 Facebook-ryhmässä kysymyksen, jossa oli vain yksinkertaiset kaksi vaihtoehtoa.  ” Kumpi näistä asettaa rajat sille mitä teet ja mihin pystyt: mieli vai keho?”


Ennakko-oletukseni oli, että vastaukset todennäköisesti kasaantuvat jossain määrin enemmän  jommallekummalle puolelle. Tai  ehkä ylipäätään olen itse yksin tämän kysymykseni kanssa. 

125 ryhmään kuulunutta liikuntaharrastajaa vastasi kysymykseen. Kaikista vastaajista 52% oli sitä mieltä, että keho asettaa rajat, 48% kallistui mielen puolelle. Useampi vastaaja kertoi vaihtaneensa vastausta muutamaan kertaan. Yksikin olisi riittänyt siihen, että tulos olisi ollut 50-50. 

Mistä tämä kertoo?  Varmaankin vähintään siitä, että molemmat tarvitaan, ja ilman toista on vain avuton puolikas. 

Kävin vastaajien listan läpi, ja laskin miesten ja naisten määrät. Ero on selvä jopa tällä otoksen koolla. Miehistä selvä valtaosa on sitä mieltä, että keho asettaa rajat. Naisista taas niukka enemmistö näkee mielen roolin rajojen asettajana tärkeämmäksi. 



En ole oikein niitä ihmisiä, jotka uskovat miehen ja naisen olevan lähtökohtaisesti kovinkaan erilaisia, mutta tutkitustikin eroja on

"For instance, on average, men are more likely better at learning and performing a single task at hand, like cycling or navigating directions, whereas women have superior memory and social cognition skills, making them more equipped for multitasking and creating solutions that work for a group. They have a mentalistic approach, so to speak."  http://www.uphs.upenn.edu/news/news_releases/2013/12/verma/



Niin tai näin. Itse uskon, että kehostaan voin nauttia täysimääräisesti vain venyttämällä mielen rajoja. Itseäni innostaneessa tutkimuksessa professori Samuel Marcora sai tuloksen: rasitustason ja suorituksen vaativuuden tunne tulee päästä, ei kehosta. Samoin tutkikmuksessaon todettu, että kuviteltu voimaharjoittelu lisää fyysistä voimaa. 

"Perception of effort is the main limiting factor. The higher the athlete's perception of effort, the closer it brings them to exhaustion." http://edition.cnn.com/2015/10/20/sport/brain-training-push-performance/

”If Marcora’s theory is correct there will be some interesting practical applications for runners. For example, if it’s true that fatigue comes from brain activity instead of muscle activity, it should be possible to induce fatigue just by thinking about running. And if this is true, then it may be possible for runners to increase their fatigue resistance (i.e. fitness) through visualization exercises, which may serve as a complement to physical training or even as a substitute during periods of injury. Already studies have shown that imagined strength training increases muscle strength.”

Jos haluat dipata syvemmälle aiheeseen, suosittelen mm. näitä linkkejä. 

- Scientific American: Your thought can release abilities beyond normal limits:
- CNN: Training the braind to push the body beyond its limits
- Impossible HQ: Physical limits reveal mental limits
- Breaking Muscle.com Overcoming Self-Imposed Limitations: Mind Training Strategies From Gym Jones
- Running.competitor.com: Is perceived effort all in your brain & Endurance Fatigue – perception is everything.

Ajatus siitä, että monet rajat ovat itseasiassa mielen asettamia on itselleni äärimmäisen innostava. Rinkkamaraton-projektilla sain maistaa näiden henkisten rajojen tutkailua. Fyysisesti en todennäköisesti ollut vielä lähelläkään rajoja vaikka itsekin kyseenalaistin koko homman mahdollisuuden.

Minusta alkaa tuntua siltä, että vuonna 2017 haluaisin myös käydä tyrkkäämässä kumoon jonkin toisen kehon painoon ja liikkumiseen liittyvän raja-aidan, jonkin sellaisen jonka näin päässäni rajaksi kun vuonna 2009 aloitin liikkumisen raskaasti ylipainoisena.