tiistai 9. lokakuuta 2012

On CloudRunner: tiellä, radalla ja metsässä



Laitoin On Running Cloudrunner -kengät jalkaani ensimmäisen kerran kaksikymmentäkuusi päivää ja 160 kilometriä sitten. Tuon päivän ja nykyhetken väliin on mahtunut normaalien lenkkien lisäksi hieman juoksua radalla, yksi puolimaratoni ja viime sunnuntaina Pirkan hölkkä.

Lyhyt yhteenveto: juoksun fiilis on aivan mahtavan rullaava, ennätys kympille,  puolimaralle ja Pirkan hölkkään ja ennätysmäärä kilometrejä kuukaudessa, ei mitään rasitusvammoja. Olen nyt Onnellinen juoksijapoika.

Juoksin aiemmin  Asics Gel Kinsei 4-kengillä, joista pidin myös kovasti. Kinseit tuntuivat aikoinaan hyvältä valinnalta suojaamaan kokemattomia koipia kohtuuttoman painavan kehon iskuilta. Painoin tuolloin  siis vielä parikymmentä kiloa enemmän kuin nyt (eli  115-135kg). Kinseit toimivatkin hyvin, ja kehtaan suositella niitä edelleenkin ensimmäiseksi juoksukengäksi raskaalle juoksijalle.

Viimeaikoina Kinseit kuitenkin alkoivat tuntua jotenkin järeiltä. Eikä siinä sitten enää muuta tarvittukaan, kuin se, että ystäväni eräänä päivänä vaihtoi Onneihin ja kertoi niiden olevan ihanat.

Epäilin kovasti sitä, että noinkohan ne voisivat näin raskaalla juoksijalla toimia. Pian kuitenkin löysin itseni kirjoittamassa sähköpostia kenkien maahantuojalle kysyen, että liekkö mitään kokemusta siitä miten kengät pelaavat yhteen Biisoni-sarjan juoksijoiden kanssa. Maahantuoja suositteli kokeilemaan nimenomaan Cloudrunner -mallia, jossa on enemmän vaimennusta kuin esim. ystäväni käyttämässä Cloudsurfereissa. Käytännössä siis nuo kengän pohjassa olevat ilmatyynyt ovat järeämmät. No näin sitten tähän kokeiluun lähdettiin.

 Katsoppa tätä kuvaa (täältä tarkempaa selostusta), ja mieti miltä ihan ensimmäiset askeleet tuntuivat:


Juu-u! Eihän näissä mitään kantaa olekaan.Prkl! Kuinkas näiden kanssa nyt. Ensimmäinen lenkkini oli hyvin kokeileva pari-kolme  kilometriä. Fiilis noiden ensimmäisten kilometrien jälkeen oli vähän sellainen: w000t?

Tuon ekan minilenkin jälkeen meni muutama päivä juoksutta, koska olin reissussa, mutta sitten pääsin ekalle oikeammalle kokeilulle. Aikaa kenkiin tutustumiseen oli poikieni judotreenien aikana 1.5 tuntia. Lähdin juoksentelmaan mahdollisimman rauhassa, ja meno tuntui hieman omituiselta. Hiljalleen, askel askeleelta tuntemus kuitenkin muuttui,  askellus lähti rullaamaan ja kun tie kääntyi alamäkeen huomasin että painoin kaasua siinä kohtaa missä ennen jarruttelin. Kotona kävi ilmi, että olin juossut vajaat 16 kilometriä, ja alun tutustelun jälkeen uuden ennätykseni kymmenelle kilometrille.

Tuon lenkin jälkeisenä parina päivänä tuntui kivaa kutinaa pohkeissa. Kannan muoto muuntaa askelluksen ilmeisesti jotenkin sellaiseksi, että erityisesti pohkeisiin kohdistuu enemmän rasitusta. Tuo kutina on kuitenkin ollut ollut sellaista positiivista "jotain kivaa on tapahtumassa"  -nipistelyä.

Kengät selviytyivät eilen erinomaisesti myös Pirkan hölkästä, joka juostiin tänä vuonna kohtuullisen  märillä metsäpoluilla- ja teillä. En kaatunut, enkä pahemmin edes lipsunut. Ainut läheltäpiti-kompurointi tapahtui siksi, että napsin kuvia letkassa juostessa. Ei hyvä idea! :)


Minua ärsyttää kenkä yms. arvostelut, joissa ei sanota mitään negatiivista, joten täältä pesee:

- sivuttaispito kengissä on mielestäni huonompi kuin "tavallisissa" lenkkareissa, tämän huomaa radalla juostessa, kaltevalla tiellä ja kannoilla loikkiessa. Ei se tullut sinänsä yllätyksenä. Ajattelin pidon ennakolta itseasiassa huonommaksikin.  Samoin osallistuin pieneen leikkimieliseen seitsenotteluun nämä kengät jalassa. Märällä radalla 100m pikajuoksun kiihdytysvaiheessa pito loppui kyllä armotta kesken - tässäkin taisi nimenomaan olla enemmän tarvetta sivuttaispidolle. Mitään pito-ongelmia en ole kuitenkaan huomannut märällä asfaltilla ilman rajoitintakaan ala/ylämäkeen juostessakaan, vaan tuo pieni pidon puute tuntuu  liittyvän nimenomaan sivuttaisliikkeeseen.
- jalka ja nilkka elää kengässä vapaampaa elämää kuin ainakin noissa aiemmin käyttämissäni Kinsei nelosissa. Tämän huomasi sellaisena efektinä, että ensimmäisten luokkaa 80-100km aikana nilkoissa tuntui uudenlaista rasitusta. Vähän samanlaista kuin silloin kun aloitin juoksun. Tämänkin huomaa erityisesti kaltevilla pinnoilla juoksennellessa.

Summasummarum. En olisi uskonut, että näin suuren harppauksen  juoksupössikseen voi saavuttaa vaihtamalla kengät. Kuitenkin, jos olet tuhdissa kunnossa ja koivet eivät vielä ole juoksuun tottuneet, voivat jotkut toiset kengät olla paremmat. Itselläni oli kuitenkin jo 3000 juoksukilometriä kolmelta vuodelta alla ennen näitä.

Niin tai näin, minulla On nyt kaksi asiaa joita en vaihda (siis ennenkuin kuluvat loppuun). Ne On ja On :)

Lopuksi juoksukokemusta kuvaava musiikkitervehdys Kokkolasta(?).








8 kommenttia:

  1. Oli pakko ruveta ihmettelemään noita kenkiä netin ihmeellisestä maailmasta kun kaikki niitä tuntuvat hehkuttavan. Mulla nykyään Kinsei 4 alla eli olettaisin lestini olevan teikäläisen kanssa melko samanlainen. Ennen kuin tilaan sian säkissä, niin kymysys kenkien koosta. Miten koko passaa sulla noissa cloudrunnereissa verrattuna Kinsei neloseen? Onko EU / UK -koolla mitattuna täysin sama vai onko eri kokoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin varmistamassa. Kinsei-kanoottini ovat kokoa vaatimaton: EUR 50.5 - ne ovat oikeastaan pikkuisen liian suuret. Cloudrunnerit ovat kokoa EUR 49, ja ovat täsmälleen minulle sopivat. (kokeilin aiemmin kinseistä kokoa 48, ja se oli liian pieni)

      Eli jotakuinkin tismalleen samoissa mennään koossa. Ystäväni Cloudsurferit ovat myöskin kooltaan 1:1 hänen aiemmin käyttämiensä Asicsien kanssa.

      Poista
    2. Saako tuon kaliiberin kenkiä ihan tavallisista myymälöistä? Kaverini koko on 53 ja jo skidinä nappulakengät piti tilata Keski-Euroopasta.

      Ei ainakaan tarvitse Vaarojen maratonilla venata lossia tai venettä kun on oma alus mukana!

      Poista
    3. No itteasiassa Asicsit olen tosiaan tilannut ulkomailta, nimenomaan siitä syystä että tuota kokoa tuodaan kuulemma maahan vain erikoistilauksesta. Eikä tilailu ulkomailta ole niin haasteellista sitten kun oikea koko on kerran selvillä. Otin tuosta saatavuusta asiasta muuten joskus yhteyttä maahantuojaan, ja kyllä ne lupasi ottaa uusista malleista aina isompaakin mallia, jos toiveita sinne suuntaan ilmaisee. Jos jollakulla on pulma, ettei kokoa löydy suomalaisesta liikkeestä, niin maahantuoja on edelleenkin käsittääkseni Patrol oy: www.patrol.fi

      Sen sijaan ainakin tosta Cloudrunnerista maahantuodaan tuota 49 kokoa, joka on itselleni nyt siis passeli. Siinäkin mielessä kiva homma.

      Mutta joo, eivät oo keskimäärin juoksijat tämmöisiä bigfootteja. Jos olisi vielä numero kokoa lisää, niin sitten alkaisi olla jo todellisia hankaluuksia löytää sopivaa kenkää. Mutta on niistä tosiaan tuo mainitsemasi kanoottihyöty, ja uidessa riittää kun räpylöi rauhalliseen tahtiin kerran/pari silloin tällöin :) On Runningin kengät maahantuo muuten Nikander ja Wiinikka, www.nikander.com

      Poista
  2. Terve
    Tuli hankittua cloudsurferit ja ensimmäisten juoksumattokokemusten perusteella ei vielä osaa sanoa mitään. ote erilainen kuin aiemmissa kengissä. polvet ja nilkat tulivat kipeäksi. Sitä en vielä osaa sanoa, että onko se normaalia, kun kengän filosofia muuttuu. Vai johtuuko se siitä, että elopainoni 115kg on liian paljon kyseiselle mallille.

    VastaaPoista
  3. Kunhan sieltä sulat baanat putkahtavat esille, niin toivon että kokemus on toisenlainen. Mielestäni isoin ero onneilla tulee ponnistusvaiheessa, ja vielä erityisesti alamäessä. Silloin kun mää noita Onneja hommasin, niin maahantuoja tosiaan suositteli Cloudrunnereita, painoa oli tuolloin 120kg. Ja kuulemma ne alkavat toimia oikein jostain n. 100kg lähtien. Mutta uskon kyllä, että ainaskin eihirveänpitkillä lenkeillä nuo cloudsurferitkin pelaa meidän painoluokassa hyvin - pidimmillä lenkeillä runnerit varmasti vaimentavat enempi.

    Itte oon ainaskin käyttänyt juoksumattoa niin vähän, että siinä tuntuis tosihankalalta löytää uutta luonnollisesta askellusta vrt. teillä juoksenteluun. Kerro kuulumisia jatkossakin, oon itte nimittäin kanskin aprikoinut että voisko nuo surferit olla hyllyssä nimenomaan semmoisia tunninluokkaa olevia juoksuja varten.

    VastaaPoista
  4. Vedin just toisen kymppini tällä viikolla upouusilla Cloudrunnereillani (vm.2013) ja olen vähän hämilläni. Ekat kilsat tuntuvat heti upeilta, mutta sitten menee vikaan.

    Oikean jalan päkiä astuukin jatkossa aina jotenkin kummasti noiden Cloudtec -elementtien päälle. Aivan kuin jokainen juoksuaskel osuisi mukulakiven päälle. Tällöin meno on ihan muuta kuin tasaista. Näin siis oikean jalan kanssa. Vasemmalla jalalla kaikki on hyvin.

    En käsitä. Koko (44,5) on täysin oikea, eikä tällaista vikaa voi huomata ostohetkellä. Sen huomaa vasta muutaman kilsan jälkeen, kun vastaan tulee ylä- ja alamäkiä. Veikkaisin, että tasamaalla tai radalla ei tuollaista kokisi.

    Nyppii. Täytynee hankkia uudet raskaskokoisen (95kg) pitkänmatkan asfalttikengät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun otit jutun puheeksi. Mullehan tuli itseasiassa tuossa keväällä kanssa jonkinlaista rasitusvammaa oikeaan jalkaan, nilkkaan koodisana plantaarifaskiitti ja pohkeessakin jotain tuntumaa. Silloin keräsin kilometrejä Skotlannin kekaa ultaa varten ja rasitusta tulikin ennätysmäärät. Saattaapi olla, että askellukseni myös kanttaa hieman sisäsyrjän puolelle. Koivet on nyt kunnossa, mutta oon ottanut tavaksi käyttää rinnakkain noita Cloudrunnereita sekä Asicsin Kinsei nelosia, joita aiemminkin käytin ja joissa on kyllä vielä selkeesti parempi vaimennus. Ja ehkä jatkossakin pitää koittaa tätä ideaa noudattaa, että käyttäisi kaksia erilaisia kenkiä rinnan.

      Poista